Ruotsissa asuminen on halpaa tai ainakin kohtuuhintaista. Ainoa ongelma tuntuisi olevan kuitenkin se, että vuokra-asuntoja ei kuitenkaan tunnu olevan tarjolla. Normaalikokoisia kaksioita saa noin 6000 kruunulla kuukausi ydinkeskustasta.

Vuokramarkkinat ovat jokatapauksessa älyttömät. Missään muussa maassa kuin Ruotsissa ei ole keksitty asunnon vuokraamisessa käsitettä kuin byteskrav, eli vaihtovaatimus. Ilmoituksissa ihmiset ilmoittavat vaateensa. Esimerkiksi: "Haluan vaihtaa 40m2 kaksioni Östermalmissa 200m2 huoneistoon Hässelbyssä". Voin vain kuvitella sitä diskuteeraamisen ja sopimisen määraa, kun ruotsalaiset sopivat vaihtaa asuntojaan päikseen. Ihmiset odottavat kotonaan, ja lukevat lehti-ilmoituksia jos vaikka joku hölmö haluaisi vaihtaa asuntoaan huononpaan...

Näin ulkomaiselle vaihto-opiskelijakandidaatille asunnonen etsiminen on hankalaa. Yritäppä ilman olemassa olevaa vuokrasopimusta alkaa vaihtamaan kämppää. "Multa tässä vapautuisi 42m2 perheasunto Otaniemessä. Miten olisi? Palvelutkin on lähellä..."

No, eipä tässä mitään voi. Ei se asunnon paikanpäällä katsominen oikeen täältä Suomesta käsin onnistu, joten olen antanut asiantuntijoiden vastuulle asunnon hankkimisen.

Noin 3 viikkoa sitten otin yhteyttä paikalliseen yliopiston asunnonvälitykseen. Suomalaisen nimen omaava kaveri vastasi sieltä englannin kielellä, että olenko aikaisemmin ottanut sienne mitään yhteyttä. Viikon kuluttua tuli vastaus: Lauran hakemus löytyi byråsta, mutta minun oli kadonnut. Jätte kiva!

Asian selvittelyyn meni noin viikka. Ilmeisesti asuntopaperini oli kadonnut johonkin. Lopulta kaikilla asianomaisilla (minulla, Lauralla, 3 vaihtokoordinaattorilla, 5 asuntotoimiston työntekijällä) oli selvyys minkälaista asuntoa haen tyttöystäväni kanssa. Aika monimutkaiseksi kommunikointi voi mennä, kun kymmenen ihmistä kommunikoi keskenään...

Nyt asuntotoimistosta ei ole kuulunut mitään lähes kahteen viikkoon. Toivottavasti se on hyvä merkki siitä, että asunto on aktiivisessa haussa...