Nyt ollaan sitten takaisin Istanbulista. Oli mieletön paikka ja todella positiivinen yllätys. Ehkä ne kliseet idän ja lännen kohtaamispaikasta ovat totta. Vaikka kaupunki oli todella suuri, niin kaikki tuntui jollakin tavalla organisoidulta. Ihmiset jonottivat bussipysäkeillä, kaikissa takseissa on mittarit, poliisit täyttivät lomakkeita yhdessä sadoista Kadiköyn työkalukaupoista. Toisaalta taas en ole missään todistanut sitä, että poliisi ampuu pistoolilla takaa-ajon yhteydessä liikkuvasta autosta pakenevaa autoa...




Tässä pitäisi koota nyt itsensä takaisin ruotsalaiseen arkeen. Sitä ei oikein tiedä onko "loma" loppunut vai mitä. Kaikki puhuvat ympärillä vierasta kieltä ja asuinhuoneen koko ei poikkea lähes mitenkään Istanbulin hotellihuoneesta. Ruotsin aine pitäisi kirjoittaa ja projektityöt saada taas liikkeelle...