Mä hajoan tähän opiskeluun täällä. Ihan mukava, että asiat käydään kunnolla läpi, mutta rajansa kaikella.

Kurssin toisella luennolla johdettiin investointilaskujen kaavat taululle valmiiksi. Heti jo joku kysyi, saadaanko me kaavakokoelmat. Luennoitsija sanoi, että nää opetellaan itse johtamaan laskareissa. OK.

Nyt on käyty 2 viikon aikana neljät laskarit läpi ja edellisten laskareissa laskettavana olleita tehtäviä on kerrytetty seuraavaan laskareihin. "It's very important that you all really learn these things". Ollaan sitten laskettu oppikirjasta tehtäviä, jotka ovat lähes idettisiä toistensa kanssa.

Luennolla on sitten annettu valmiit kaavat ("short-cut equations") eri tyyppisiin tilanteisiin. Luennoitsija pitää tärkeänä, että oppii käyttämään oikeaa kaavaa oikeassa paikassa. Sitten lisäpisteitä tuovassa "problem setissä" oli kysytty kaavojen johtoja vasta kolmessa viimeisemmässä tehtävässä. Aikaisemmissa tehtävissä ei vaaditakkaan kuin pelkkä sijoitus oikeaan kaavaan. MAOL:it esiin ja lukioon!

Tänään luennoitsija sanoi luennolla, että opiskelijoiden pyyntöjen takia saamme yhdessä (100 ihmistä!) valmistella kaavakokoelman jonka saa sitten ottaa tenttiin mukaan. Jamppa sanoin uskovansa "active student learning"-juttuun. En tiedä miten se toteutuu, jos yksi tekee sadalle ihmiselle kaavakokoelman ja muut käyttävät niitä tentissä. Kurssin vaatimukset meni ihan pelleilyksi kun porukka jaksoi kitistä tarpeeksi kauan...

Jotenkin tässä on tottunut TKK:n haistapaskameininkiin, jossa olis sanottu kitisijälle että voi siirtyä toiseen kouluun jos ei pysty oppimaan asioita. Melkeen kutkuttais ottaa KeLa III syksyllä kun tulee takaisin suomeen. Siinä vähän vastakohtaa.

TKK:n ja KTH:n välistä meininkiä on varsinkin tämän kurssin kohdalla ollut helppo vertailla. Samoja asioita (annuiteetti ja diskonttaus) on ollut TKK:n tehdassuunnelussa ja täällä Investment Analysisissä. Suomessa on riittänyt se, että kaavat on kerran johdettu tai siten vain annettu. Laskuharjoituksissa on käyty yhdentyyppiset tehtävät vain kerran läpi. Jos ei oppinut, sai kysyä sitten omatoimisesti assarilta / proffalta. Yleensäkin ottaen TKK:lla sisällöt kurssilla on huomattavasti laajemmat kuin täällä. Lisäksi TKK:lla porukkaa saa huonoja arvosanoja, kun taas täällä kaikki tuntuvat pääsevät läpi (Arvostelu asteikko on 3-5). En tiedä kumpi on toisaalta parempi...

Sitten ottaa päähän Erasmusvaihto-oppilaat. Varsinkin etelä-eurooppalaiset. Ihme venkoilua ja pyörimistä. Koskahan ne kasvavat aikuisiksi? Ehkä silloin, kun muuttavat pois kotoa kun ovat 35 vuotiaana. Oli tosiaan hauska kuunnella porukan , jossa oli pari latinoa ja pari amerikkalaista, juttuja laskareissa. Olivat kovasti menossa Wall Streetille kiinteistösijoituspankkiiriksi. Samalla laskivat varmaan tuhannetta kertaa samantyyppistä laskua, jossa sijoitettiin lukuja kaavaan... Täällä luonnolisen logaritmin laskusäännöt ja e-potenssin pyöritykset ovat jotain aivan ihmeellistä joita pitää selittää ja selittää... Siinä tulevaa Wall Street hot shottia!

Olipa aika kovaa kitinää. Hauska täällä on olla ja nähdä miten asioita tehdään. Ei se TKK:n kaan mitenkään auvoista ole. Ehkä jossain päin maailmassa on koulu, jossa on löydetty se kultainen keskitie...