Alakerran ostarilla on käsittämättömän kova tungos ja ihmispaljous. Erittäin montaa erilaista kieltäkin kuulee puhuttavan. Sitä olisi ihan kuin oikeasti ulkomailla. Tänään tosiaan käveltiin etelään päin ja noin kilometrin kävelymatkan jälkeen olimme erittäin metsässä. Maassa oli mm tatteja, rouskuja ja kärpässieniä (pussi ja sieniveitsi puuttui!). Lopulta kävelyretken huipennus oli heinäpellolla ruokaileva bambi (sellainen suuren koiran kokoinen ja peurannäköinen elukka). Eipä uskoisi, että 15 minuutin metromatkan päässä on miljoonakaupunki.
Vaikka kuinka yrittäisi, niin ei oikein pääse eroon Otaniemityyppisestä asuinympäristöstä. KTH on samanlainen punatiilikompleksi kuin TKK:kin. Nyt asun luonnon keskellä olevassa paikassa joka on täynnä it-firmoja ja lasitaloja. Ihan kuin otaniemessä. Myös täällä pystyy elämään ihan irti tavallisten ihmisten arjesta kuten Otaniemessäkin. Ei tarvitse osallistua tavallisten ihmisten elämään jos pyörii koulun ja kodin välillä. Välillä voi kaydä ostarilla ostamassa kaikkea tarvittavaa. Tosin Otaniemestä joutuu menemään Selloon tai Helsinkiin ostamaan vaatteita
Nyt kun ajattelee, niin viimeiset viisi vuotta on mennyt aika absurdeissa merkeissä. Irti tavallisten ihmisten elämästä:
- Vuosi Vekaranjärvellä armeijassa. Aivan keskellä metsaa oleva paikka jossa on tuhansia 18-20 vuotiaita miehiä palloilemassa. Lähimpään kaupunkiin on matkaa noin 70km.
- Otaniemi 1. Pääasiassa on joutunut liikkumaan Kamppi (ja muu Helsingin ydinkeskusta alue) - Otaniemi - Tapiola akselilla. Itäkeskuksessa metronvaihtaminen on jo kuin olisi toisessa maailmassa.
- Otaniemi 2. Otaniemi on viellä ihmeellisempi paikka ja enemmän irti arjesta kuin Kamppi/Ruoholahti/Tapiola/Sello. Porukka hohhailee ihan mitä tahansa ja mihin aikaan tahansa. Kaupassa on tarjolla varmasti pinta-alaansa nähden Suomen laajin valmisruoka/sipsi/tuontiolut-valikoima. Myös kaikenlaisia (vaarattomia) ihmehiihtäjiä on liikkeellä.
- Kista/KTH. Eihän ostoskeskuksessa asuminen voi olla normaalia.
Kommentit