Nyt on viimein asunto siinä kunnossa, että suurimmat huonekalut voi viedä evakkoon vanhempieni kesäasunnolle. Aamulla kello 9 pihaan toivottavasti karauttaa iskä peräkärrynsä kanssa ja kaksi kädellistä kaveria tulee muuttoavuksi.

Kamera lähti toimimaan viellä sopivasti ennen reissua (kevyt kopautus auttaa!), joten muutama kuva tännekkin:


Huomaa viinitonkka. Muuttoa ei voi tehdä täysin selvinpäin!


Chilit ovat juuri kypsyneet ennen hävitystä.


Makuuhuonekkin jo paketissa


Otaniemeläinen eteinen ei ankeammalta voisi näyttää.

Lähetin eilen asuntotoimistolle kirjeen. Meninpä tietenkin kyselemään niiltä, että millä ihmeen perusteella ne jakavat asunnot. Mamma oli lähetti erittäin sydämmistyneen vastauksen. Tyyli oli lähes sama, kuin kysyisi afrikkalaisella yksinvaltiaalla jolta on kysytty hallinnon epäselvyyksistä, korruptiosta ja avustuksien varastamisesta: täydellinen asiasta keskustelemisesta kieltäytyminen ja totaalisen pöyristynyt olemus siitä, että joku voi edes esittää kysymyksia kyseisistä aiheista.

Kuitenkin vaihto-opiskelijoille ei ole koulun asuntojärjestelmän puolesta minkäänlaista mahdollisuutta saada yhteistä asuntoa. Outoa, että tässä on sitten ruotsalaisiin nähden erilaisessa asemassa. Sama kai niille olisi kuka niissä asunnoissa asuu. Ruotsalaisilla sentään on mahdollisuus olla paikanpäällä hankkimassa asuntoa. Ei voi mitään. Minulla oli sellainen kuva, että ruotsalaiset haluavat huolehtia kaikista ja ovat erittäin kansankotihenkisiä. Kuitenkin vaihto-opiskelijat voidaan laittaa erilaiseen asemaan. Ne kuitenkin tuntuvat saavan aikaan kohun lähes mistä tahansa. Tälläisen eriarvoisuuden olemassa oleminen enemmänkin yllätti minut sen sijaa, että se tuntuisi mitenkään erityisen väärältä tai sellaiselta mitä täällä suomessa ei olisi.

Toivottavasti saataisiin nyt kahdeksi kuukaudeksi 2-huoneen asunto, niin voisi alkaa etsimään jo seuraavaa kämppää. Yksityisiltä markkinoilta.