Eilen tuli TV-Finlandilta FST:n dokumentti suomenruotsalaisesta Ruotsissa. Pääasiassa juttu kertoin heidän etujärjestön (FRIS) puheenjohtajasta. Todella mielenkiintoinen dokkari.

Joskus aikaisemmin olen lukenut lehdistä jutta suomenruotsalaisista, jotka ajavat suomenruotsille vähemmistökielen (vai suomenruotsalaisille vähemmistön) asemaa. Suomessa on vastaanotto ollut valtaväestön keskuudessa vähintäänkin huvittunut: "Mitä ne hannuhanhet tarvitsevat viellä lisää, ja varsinkin siellä Ruotsissa?"

[Borgå - Porvoo]

FRIS:n sivuilla kerrotaan, että Ruotsissa asuu noin 60000 suomenruotsalaista, joka vastaa noin viidesosaa koko Suomessa asuvien suomenruotsalaisen määrästä. Eli aika merkittävä osuus kaikista maailman suomenruotsalaisista. Suomenruotsalaisethan ovat suomalaisia ja heillä on suomalainen kulttuuriperintö, mutta äidinkieli on ruotsi. Tietenkin myös pitää muistaa suomenruotsalainen kulttuuri itsessään.

Ruotsalaisille tuntuu olevan täysin ylitsepääsemätön asia ymmärtää, että Suomessa asuu ihmisiä jotka eivät ole ruotsalaisia mutta jotka puhuvat äidinkielenään ruotsia. Ruotsalaiset voivat kutsua suomenruotsalaista aksenttia sanalla "brytning", sanan "dialekt" sijaan. Esimerkiksi skånelaisilla, tukholmalaisilla ja norbottenilaisilla on oma murre, mutta heidän mielestä suomenruotsalaiset puhuvat ruotsia vääränlaisella aksentilla. Asiaa tietenkin monimutkaistaa ruotsalaisten kannalta se, että he eivät välttämättä erota suomenruotsalaisen aksenttia sellaisen ihmisen puheesta, joka on opetellut ruotsia suomalaisessa koululaitoksessa. Ihmetellään vain, että "oletpas sinä oppinut puhumaan sujuvaa ruotsia todella nopeasi - ääntämyksesi on tosin viellä pielessä". Se mikä erottaa on sanaston laajuusta ja kieliopin sujuvuus.

Varmasti sitä suomenruotsalaisia kismittää täällä. Sitä kun saa myös itse selvitellä, mikä takia sitä on tullut opeteltua puhumaan koulussa. Saatikka sitten pitäisi selvitellä omaa äidinkieltänsä. Ruotsalaiseen yhteiskuntaan ei voi kuulua jos ei puhu ruotsia, eikä vähemmistöajattelua ei tunneta samalla tavalla kuin Suomessa. Sitä on pakkoruotsalaistuttava.

Ihmeelliseltä tuntuu se, että ruotsalaiset eivät tunnu tuntevan omaa historiaa eikä omia lähinaapureitaan. Se että viereisessä maassa on merkittävä ruotsinkielinen vähemmistö, ei tunnu olevan kovinkaan tärkeä asia. Suomenkielisten mantra siitä, miten suomenruotsalaisilla on koko suuri Ruotsi tukenaan näytää olevan vailla todellista pohjaa. Yhteistä suomenruotsalaisilla ja ruotsalaisilla taitaa olla kieli, josta ruotsalaiset eivät laajalti ole millään tasolla tietoisia.